Kevät koittaa tipuillekin!

 Kohta kahdenkuukauden ikäinen kukonpoika. Veikkaan väriksi tuollaista punertavaa….

Syyskuussa 2013 kuoriutuneet kukot ovat jo näin isoja roikaleita. Punainen kukko on menossa kesällä uuteen kotiin. Kaksi kullanväristä olisi vielä vapaana.

Tuuli heiluttelee perssulkia.

Isäkukko Antonio esittelee komeaa pyrstöään.

Minnin elämää

                   

Tässä tulisi nyt pitkästä aikaa Minnin kuulumisia. Niissä nyt ei sitten hirmuisesti kerrottavaa ole :)

                  

Minnin viettää usein aamupäivänsä laitumella mutta ilmoittelee sitten haluavansa tarhaan ja päiväunille katoksen alle. Sieltä on hyvä muistutella minua ruoka-ajoista ja vesisangon tyhjenemisesta sekä seurailla kanojen telkemisiä. Liinu käy välillä taputtelemassa ja syöttelemässä omenia. Tuulisella ilmalla Minnin harrastuksiin kuuluu villiinnyttää itsensä ja kirmailla tarhan rinnettä yläkulmaan ja alas minkä kintuista pääsee.

Syyskuu on ollut niin lämmin että ainakin täällä meillä on ihan järkyttävät määrät polttiaisia liikekannalla iltaisin. Minni onkin jo yhdeksän aikaan tulossa sisälle innokkaana vaikka muuten voisi olla parikin tuntia pidempään.

Omassa karsinassa on ikkuna josta voi katsella jalottelutarhaan ja vielä siistimättömään tallin takapihaan. Siellä lojuu vielä edellistalven lantakasa ja ylisiltä heitetyt ties monenko vuoden heinät. Eiköhän niistä päästä eroon lähiaikoina.

Tässä tallia Minnin karsinanovelta ulko-ovelle kuvattuna. Siis sama kuva kun ylempänä mutta ilman Minniä. No, tulipa nyt ladattua...:) Ja alla ulko-oven suunnalta. Minnin karsina siis tuo perimmäinen ,kahdessa muussa on heiniä ja toivottavasti ensivuonna saisi pari lammasta asustelemaan yhteen karsinaan. Parille maisemoijalle olisi duunipaikka!

Me ollaan kohta kolmeviikkoisia!

Kävin äsken siivoamassa kanalan ja pöyhin vähän alusia. Hetken luulin että tiput saivat jonkin joukkohysteria kohtauksen kun kaikki heittäytyivät kylpemään puruihin. Mamma oli siis opettanut uuden taidon. En sitten kuitenkaan saanut kunnon kylpykuvaa. Aamulla tiput kävivät kokeilemassa ulkoilua mutta vielä eivät uskaltautuneet muuta kuin pyörähtää ulkosalla. Ajattelin että ovat sitten valmiita ulkoilemaan kun pääsevät itse hyppäämään pölkyn päälle ja siitä luukunkautta ulos sitten joskus kuukauden päästä. No, taitavastihan ne jo loikkaavat aika korkeallekin ja kun eilen näkyi tipun naama luukulla niin säntäsin heti laittamaan pienisilmäisestä verkosta alavuorauksen että tipuset pysyvät tarhassa. Meillä kun ei oikein uskalla päästää kanoja vapaiksi kun useampikin haukka lentelee metsästämässä tuolla pellolla.

Tipusia!

Meidän Piia-kana päätti viettää elokuutaan hautoen ja viikko sitten kuoriutui viisi pirteää tipusta. Nämä kuvat on otettu keskiviikkona jolloin ne olivat 4 päivän ikäisiä ja todella vaikeita kuvata. Emoa saa varoa kun on vähän puolustuskannalla,valoa vähän niukasti ja tiput kohtuu nopeita liikkeissään.

Sitten kun alkaa liikaa jännittämään on hyvä pujahtaa äipän mahan alle turvaan ja kurkkia sieltä. Tiput käyvät joka päivä rohkeammiksi ja ovat niin hauskan näköisiä matkiessaan emoa kaikessa. Meillä emo ja tipu ovat samassa tilassa muitten kanojen (2kpl) ja kukon kanssa mutta eivät pääse vielä ulkoilemaan kun täytyisi pystyä hyppäämään pölkyn päälle, että pääsisi kanalan luukulle ja ulos. Isompana tipuna sitten! Ruokahalu tällä porukalla on valtava ja kyllä huomaan kun jengi on käynyt murkinoimassa. Vesi kuppi on puruja täynnä ja ruoka-astiat myllättynä. 

Herkkuja pakkaseen!

Voi kauhistus tuota vattujen määrää tuolla puskissa! En ole ehtinyt kuin muutaman litran vasta kerätä ja kohta alkaa vattuaika olla lopuillaan. En olisi pistänyt pahakseni vaikka muutama thaimaalainen olisi sieltä napsinut pikku tienestejä mukaansa...

Ystäväni Pylkönmäeltä toi tullessaan pullollisen ihanaa punaherukka tuoremehua ja ohjeen sen tekemiseen. Siispä sitten kävin tyhjentämässä ainoan punaherukka puskan joka marjoja lykkää täällä tontilla ja sain siitä puolitoista pulloa tuota ihanaa juomaa. Sama resepti löytyy kyllä vaikka kuinko monelta sivulta netistä ja esim.viinihappopussin kyljestä mutta laitan nyt sen tähänkin niin saa tämäkin blogi vähän kulinaristista vibaa.

Tuoremehu punaherukoista

1kg marjoja

6dl vettä

1.5tl sitruunahappoa (saa apteekista mutta ostin s-marketista viinihappoa)

4-5dl sokeria

1. Perkaa marjat,huuhtele tarvittaessa.

2. Survo marjat, kaada vesi päälle ja sekoita pieneen vesimäärään liotettu sitruunahappo joukkoon.

3. Anna seistä kylmässä vuorokausi. Sekoita välillä.

4. Siivilöi mehu.

5. Lisää sokeri.

6. Pullota ja pakasta.

Muutenpa sitten aika on mennyt paikkoja ehostaessa. Anoppi osti tuparilahjaksi useamman pönikän maalia jotka nyt on jo läträtty seiniin. Mummut kun olivat täällä lomailemassa,siis lapsia hoitamassa,niin minäpoika menin ja purin karjakeittiön takana olevan huoneen lattian pois. Lahot lankut on nyt jo jäteasemalla ja seuraavaksi pitäisi sitten alkaa lappamaan irtonaista maa-ainesta sieltä pois että saisi kiinteän maapohjan. Talvella voipi sitten kanaset päästää sinne jaloittelemaan kun siivoan kanalan. Täytyy sitten ihan mainita että s-marketin ilmoitustaululta bongasin vaatekaappien myynti ilmoituksen. Sellaisia peruskaappeja sekä hyllyillä että tangoilla,valkoisia ja tosi siisteja 10€/kpl!!!! Jipi,jipi! Otettiin mukaan kaikki eli 7 kaappia. Nyt loppui tästä torpasta akuutti kaappi pula.

Kanat tuli tontille!

Kanala kun on niin olihan sinne sitten kanoja saatava. Viime viikolla haimme nuoren kukon meille odottelemaan kanojen tuloa mutta nuorukaiselle muutto oli liian iso stressi ja sairastui sen verran vakavasti että lopetettava se raasu oli. Torstaina haimme kanat ja sieltä sitten kolmen kanan mukana tuli Antonio kukko meitä kaikkia komentamaan. Kiekuminen alkaa aamu 5, eikä lopu ennen kuin talon väki on töiden kimpussa. Tänään siis aloitimme klapien teon kuuden jälkeen. Miten olemmekaan pärjänneet aikaisemmin ilman tätä kiljukaulaa... Antoniolla on siis seuranaan kolma kanaa ja porukka on maatiaisista Tyrnävän kantaa. Muutama kuva myös kanalasta, jonka edellisten asukkaitten jäljiltä tyhjensin,siivosin ja kalkitsin. Lopuksi sitten kiinnitettiin uudet orret ja tasot. Täällähän siis edelliset asukaat kasvattivat myös maatiaisia, Alhon kantaa.
Niin ja ihan on mainittava erikseen että viimeviikolla join kahvia jossa maito oli tilan tankista haettua ja suomenkarjan maitoa! Eksoottista!

Kissat tuli tontille!

Tässäpä sitten meidän uudet perheenjäsenet Rommi ja Manki. Rommi on oranssi 5-vuotias kolli. Rento tyyppi eikä suutu heti vaikka Lasse vähän retuuttaakin välillä. Manki on 3-vuotias kissaneiti ja vähän herkempi hipiäinen kuin Rommi. Molemmat on tehokkaita metsästäjiä ja kissojen tulon jälkeen onkin hiirulais vainaita ilmaantunut vähän sinne ja tänne pitkin tiluksia. Välillä kaverukset lataa akkuja vetämällä rokulia leivinuunin päällä.

Liinu ja Lasse ovat välillä vähän liiankin innoissaan kissoista ja Lassea saakin komentaa hännän vetämisestä.

Uudessa kodissa!

Nyt on sitten muuttohärdelli suoritettu ja maallinen omaisuutemme siirretty Tikkakoskelta Juupajoelle. Kaikki tavarat ei ole vielä paikallaan kun täytyy vähän fiksailla kaappeihin hyllyjä ja vintille vaatetankoa ja jne. jne. Työn alla on Minnin aitauksen kuntoon laittaminen ja laitumenkin aidat pitäisi kunnostaa. Kanalakin odottaa siivous vuoroaan kun kanat saadaan toivottavasti ainakin heinäkuun aikana. Että puuhaa riittää jo ulkosalla. Sisällä on suunnitteilla maalien vetämistä seiniin ja vähän tapetointiakin. Ei siis tule ihan heti hetkeä että pitäisi miettiä mitäköhän tekis...

Pihassa on ihana kukkapenkki joka on täynnä eri aikaan kukkivia kukkasia ja joiden nimistä ei minulla ole mitään tietoa. Keskityn siis vain nauttimaan niiden kauneudesta.

Postilaatikolta kuvattuna meidän piharinne jolle täytyy kaivinkoneella tehdä jotain. Henk.koht. suosiolla ajan auton takapihalle kun on tämän rinteen olen todennut hyvin "haasteelliseksi".

Minnin laidun jossa nyt talven jäljiltä langat repsottaa. Jos sais jonkun naapurin syksyllä kyntämään niin olisi vähän kukkeampi laidun ensi kesänä.

Minnin tarha tallin takana, jossa on katos ja tallin toisessa päässä pihatto. 

Talli jossa parin hepan karsinat ja pari kanalaa. Tässä etualalla kanojen ulkoaitaus.

Talo takapihan "parkkikselta" (kaivinkoneelle töitä) kuvattuna. Takapihalla on ihana vanha omppupuu joka nyt kukkii kauniisti. Omenat on siinä kuulemma aika kirpakoita joten mehustamaan sitten vaan.

Liinu täpinöissään. Intoa lisäsi meille tänään saapuneet uudet perheenjäsenet joille teen oman päivityksen tässä lähiaikoina kun saan kuvia räpsittyä...

Viimeisiä viikkoja Itärannalla.

Kevät tässä on hurahtanut nopeasti omaa kotia etsiessä. Loppu talvesta laitettiin pankille raha-anomus ja myönteinen päätöshän siitä läpsähti. Sitten katselemaan koteja. Eikä me ehditty etsiskelemään kuin kuukauden niin sieltä se sitten löytyi. Viikon päästä tehdään kaupat ja touko-kesäkuun vaihteessa muutamma. Sitten kun olemme asettuneet niin laittelen kuvia ja juttua enemmän paikasta. Vielä tällähetkellä kun se kuitenkin on vielä edellisten asukkaitten omistuksessa. Tässä teille kuitenkin näppäisy meidän parvekkeelta tuonne rannan suuntaan jossa nököttää Miljoona sauna josta paljon hupia saa varsinkin meidän pieni naistenvuoron porukka lauantaisin. Kruunuasunnot yrittivät lopettaa julmasti lenkkisaunat mutta me äärettömällä oveluudella varasimme ihkaomat vuorot ja taas jatkuu iloinen saunominen. Ja miten oli ihanaa tuossa muutama viikko sitten kun juhlistimme allekirjoittaneen 40-vuotis synttäreitä ja kohottelimme (vain vähän : P) kuohuviini laseja ja napostelimme suolasia lämpimillä lauteilla. Rohkeimmat meistä ovat jo riisuneet talviturkkinsakin heti kun vähän vapautui vettä jäistä. En siis lukeudu tähän himouimari porukkaan, minkä tunnustan vähän kateellisena. Vähän haikein mielin lähden Juupajoelle saunomaan keskenäni mutta onneksi sain mukaani vietäväksi kauniit pellavaiset laudeliinat, että kyllä kelpaa...

Wimmausta suosittelee...

Nämä ne sitten on koukuttavia! Ties kuinka mones pussi on tänä talvena menossa eikä loppua näy. Kurkkukarkkejahan nämä on mutta ainahan sitä vähän kurkkua kutittaa köh...köh!  Sisältää kuusenkerkkäuutetta (?) mikä lievittää kurkun karheutta. Jippo näissä on pehmeä sisus, mikä on sitten todella hyvää. Pitäisi varmaan olla suosittelematta kellekään kun toimivat huumeen lailla mutta antaa nyt mennä.

Muutenpa kuulumisista sen verran että meidän rantasaunan lenkkivuorot lauantailta lopetetaan, mikä nyt tietenkin on kauhea tsokki! Protesti emailit isännöitsijälle eivät ole tuottaneet tulosta mutta elämme toivossa kuten kriisitilanteissa on tapana sanoa.

Talvi hatuttaa jo niin ettei mitään rajaa. Tahtoo vehreyttä ja liplattavia laineita!

Jukan reissupesti on vasta alkumetreillä ja mä olen jo ihan valmis lataamoon. Lassen uusinpia kepposia on laittaa mikroon leluja ja käynnistää se ja sitten pinkoa karkuun minkä kintuista pääsee. Toinen huba on pinkaista t-paitasillaan/vaippasillaan rappukäytävään ja ulko-ovesta pihalle läpsyt jalassa. Minä sitten villasukat jalassa painelen lumessa perässä. Oikein pistää veren kiertämään!

Kranssi

Vuosi vaihtui taas ja innolla odottelen kevään tuloa. Tosin tammikuu vasta vajaassa puolessa välissä mutta silti. Joulun aika hurahti nopeasti tonttuillessa ja lasten saamilla leluilla leikkiessä. Käsityörintamalla ei mitään erikoista, toista kuukautta olen askarrellut parin kanavatyön parissa jotka nyt odottelevat kehystämöön lähtöä. Viimeviikolla räpelsin tällaisen koivunoksa kranssin ja vähän yritin saada siihen keväistä ilmettä tuollaisilla vihreillä lasihelmillä. Netissä oli joku tehnyt silmuilla olevista oksista kranssin ja se näytti todella kauniille. Tämä killuu nyt makkarin ikkunassa kunnes toisin päätetään. 

Saapassukkia

Tässä on sitten viimeiset satsit pikku kätösilläni tekemiäni villasukkia Torppareille joulumyyntiin. Olenkin tässä vähän suunnitellut tekeväni blogiin pienen villasukkakaupan mutta täytyy odottaa että Virpi-siukku ehtii neuvomaan sivun tekemisessä. 

Nyt voipi olla että jouluksi en enää viitsi enempää väkertää näitä mutta kevääksi voisi tehdä nipun tai pari pitsisukkia. Että tässä se aika on tänä syksynä vierähtänytkin. Muuten ei kummempia kuulumisia. Tenavat riehuu ja kaamos väsyttää mutta kai tää tästä taas nytkähtää tämäkin syksy. Lunta sais tulla että pääsis Vipen pojille antaan kyytiä hiihtoratsastuksessa. Valjaatkin on siskolikka hankkinut vartavasten. Nykyään ei kai kannata haaveilla kestävistä jäistä että pääsis jäälle kirmailemaan, että uutta jääkautta odotellessa.

Ratsastusvideo

Tässä on nyt ihan tuore video meidän köpöttelystä. Vertailukohteeksi youtubesta löytyy vuodentakaista pätkää. Tässä tuoreessa verrytellään Minnin lepotauon jälkeen ja vähän intoa täynnä neiti tuntui olevan.  Tietysti tässä nyt oli vähän uutta tämä pellolla ratsastus kun yleensä meidän harjoittelut lomittuu tuolla maastossa ratsasteluun. Hyödynnetään sorakuoppia ja esim. nuo väistöharjoitukset tehdään maantiellä ratsastaessa. Virpi huutaa jos autoja näkyy ja me Minnin kanssa väännetään sik-sakkia. : ) Haaveena olisi päästä jatkamaan laukanvaihto harjoituksia mutta tässä pellolla en edes yrittänyt kun vaatis jo vähän paremman pidon kavion alle.Virpi-sisko ystävällisesti kuvasi ja tässä on materiaali nähtävillä nahkoineen ja karvoineen. En vaivautunut poistamaan mitään floppeja vaan tyrkkäsin Vipen kuvaamat pätkät jonoon. Jospa vuoden päästä olis vähän eheämpää materiaalia näyttää. No, ei tällä treenauksella...

Tässä linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=PpZw4CAfX4I

Minnin kuulumisia

Tässä pitkästä aikaa Minnin kuulumisia. Neiti on ihan innoissaan syksystä ja vähänkin kun tuuli tuivertaa persvilloja niin johan on kiva pöristä ja touhottaa. Tänään otin hevosen liinaan ja vein pellolle niin ei tarvinnut liikauttaa evääkään kun Minni jo loikki kinttujaan viskoen. Onnistuin siitä iloittelusta muutaman kuvan yhdellä kädellä räppäämään. Jospa tässä lähiaikoina saisin jonkun kuvaamaan niin voisi pätkän tallettaa ratsastusta. Minni onkin nyt pariviikkoa oluut levossa vaan kun oli vähän epäilystä kaviokuumeesta. Eläinlääkärikään ei oikein ollut diagnoosista vakuuttunut ja mahdollista on että arkoi kavioitaan ihan vain vuolemisen jäljiltä. Tulehduskipulääke kuuri syötettiin, eikä Minni koko aikana vaikuttanut muuten sairaalle vaan oli ihan pirteän ja iloisen oloinen. Varmuuden vuoksi kumminkin vähennetään kauraa ja lisätään rypsiöljyä, ettei vaivalla hankitut muodot katoa! : ) Viikonloppuna ehkäpä sitten kokeilen ratsastamista ja jos vaikka saisi kuvattua niin voipi tulla blogiin oikein viihdyttävää materiaalia...

Minni innostuu pellolle päästessään varmaan jo senkin takia kun metsäaitauksessa ei pääse kiihdyttelemään samaan malliin. Talvella huomasin että tykkää liinassa päästellä kun vein sen pellolle hankeen. Lumi vaan pöllysi ja hevosesta näkyi vähän selkää kun lunta oli niin paljon.

Näkyy tuo metsäaitauskin menevän pöperöksi kun sateet tulivat. Osa pysyy kyllä kuivana toisin kuin oli vuosi sitten kun oli vain pellolla aitaus. Sen paikkaa sitten vaihdettiin viikottain mutta liejuuntuihan se parissa päivässä.

Pressusauna

Jahas, sitten päästiin vihdoin taas kuvaamaan. Kuten edellisestä päivityksestä käy ilmi niin kamera tippui järveen, mutta onneksi kotivakuutus korvasi ja laittoi rahat nopeasti tilille jotta pääsin tilaamaan uuden kameran. Tässä nyt on tämä kuva rannalla olevasta pressusaunasta, johon meidän Jukka on ihastunut ja varmaan olisin minäkin jos olisin ehtinyt testata sen. Tänään kun menin ottamaan kuvat niin se oli laitettu jo talviteloille ja pihakalusteet siirretty sisälle, joten sisäkuvat jäi saamatta. Sisältä otetut kuvathan ovat entisen kameran muistikortissa ja kamerahan lojuu nyt järvenpohjassa. Tästä pressusaunan rannan laiturilta Lasse hyppäsi ulkoiluvaatteet päällä järveen ja sitä pelastaessa molskahti kamera järveen. No, tekevälle sattuu ja tästä saunasta vielä että suunnittelemme samanlaisen pykäämistä Tehlon rantaan ja kiuas saisi olla varustettu vesisäiliöllä toisin kuin tämän saunan, voisi sitten talvellakin löylytellä ja huuhdella hipiänsä lämpimällä vedellä.

Pizzaperjantai!!!

Onhan tässä viime päivityksen jälkeen mielenkiintoisempaakin tapahtunut mutta en ole saanut aikaiseksi mitään valokuvauksellisempaa. Muutto on takana ja täytyypi todeta ettei yhtään kaduta siirtyminen tänne Itärannan rauhaan. Luontoa ja ulkoilumaastoa piisaa ja mustikatkin olen saanut kerättyä ihan tästä parinsadan metrin säteeltä. Suosittelen kaikille ulkoilusta ja kauniista maisemista pitäville käyntiä Peuraniemen laavulla. Reitti menee tuosta talon nurkalta ja sinne hilpasee kävellen alle puolentunnin. Ihan parasta kaikessa on tuo rantasauna, jossa saan oikein kaksi kertaa viikossa lämmitellä vanhoja luitani. Ihan innolla odottelen ensi kesää että pääsee testaamaan uimapaikat. Todellakin monikossa, kun tässä ihan meidän talon nurkilla on uimakelpoisia rannanpätkiä useampiakin. Jukka on innostunut pressusaunasta jonka saapi lämmittää milloin siltä tuntuu. Vähän sellainen erätyylinen viritys. Koesaunoi sen appiukkonsa kanssa ja nyt on suunnitelmissa rakentaa sellainen Tehlonkin rantaa Höytiälle. Yritän muistaa ottaa huomenna kameran ulos mukaan ja käydä ikuistamassa tämän ihmepelin teillekin ihailtavaksi. Lasse puolestaan testasi yhden uimamestan ja sipaisi kumpparit jalassa järveen ja pyllähti sinne istumaan ja roiskimaan vettä. Lystiä piisasi niin kauan että päätin uhrautua ja kahlata lenkkarit jalassa hakemaan ilakoijan kuiville.

Lisäys: En sitten ole saanut aikaiseksi käydä ottamassa kuvaa...

Lisäys taas: Kävin äsken ottamassa saunasta kuvan mutta meidän Lasse hyppäsi laiturilta järveen niin sitä pelastaessa tippui kamera järvenpohjaan ja siellä on ja pysyy. Että sori...

Työelämään tutustumassa

Ihan käväsin tässä verestämässä työelämän muistoja parin päivän ajan hätäapuna. Seulottiin pari vuotta horsmittuneesta multa kasasta aines puhtaaksi ja valmiiksi myytäväksi tavaraksi. Täytyypi tässä sanoa että vaikka työelämä on fyysisesti rankkaa ja väsyttävää puuhaa niin ei se vedä vertoja kotiäitinä olemiselle. Kyllä pääkoppa sai levätä kun sai keskittyä ihan vaan työntekemiseen ja radion kuunteluun. Viihdykkeenä oli vielä työmaan vieressä sijaitseva lennokki kenttä jossa melkein koko ajan oli joku lennättelemässä konetta. Niitä oli sitten kiva seurata. Kaksi päivää siinä sitten touhuttiin ranteet savuten mutta kyllä tuli hieno kasa multaa. 

Aina valmiina! : )

Näkymää kuormaajan ratista. Vasempaan reunaan jää Jukan kaivinkone piiloon, mutta syöttää sieltä seulaan multaa josta se tippuu puhtaana hihnalta. Sitten minä läjitän sen kauniiksi ja isoksi kasaksi.

Askartelun paskartelut aamulla alussa.

Patalappuja

En sitten hätäpäissäni keksinyt muuta tehdä niin kulutin jämälankoja ja virkkasin patalappuja. Entisen työkaverin luona kyläillessä huomasin että talouden patalaput oli aivan terminaali tilassa, joten sinne lähtee postitse parikappaletta. Omaan huusholliin täytyisi tehdä sellainen pussukka jonne voi laittaa tyhjät muovikassit jemmaan.

Sateet siis jatkuu näemmä ja tänään taas kastuttiin kun siirrettiin hevosten aitauksen paikkaa laitumella. Eilen Minni teki oharin ja livisti käsistä kun menin ottamaan riimut pois päästä jo portilla. Luuli varmaan olevansa kuninkuusraveissa kun häntä putkella päästi menemään pellolla ja säikytti kaikki käymällä kääntymässä tienhaarassa. Onneksi ei juuri silloin tullut autoa vaikka pari sekunttia aikaisemmin oli kaksi autoa mennyt. Antoi sitten kyllä hyvin kiinni mutta tänään olin hiukan huomaavani jäykkyyttä liikkeissä. Ettei vaan  olisi neidillä lihakset kipeänä...

Vahtikoira Uljas

Naperoille jämäkankaista tällaisia pehmokoiria tuli väkrättyä. Liinu oli suureksi avuksi silmänappien valinnassa. On meitä viimeaikoina vaivannut ihan oikea koirakuume mutta yritämme vielä työntää jäitä hattuun kun tuo Lassekin on vielä niin pieni. Siinä voisi koiraraukka seota parissa viikossa kun ei saisi Lassen kiinnostukselta hetken rauhaa. Muuten tässä onkin mennyt aika sateita pidellessä ja elokuun lopun muuttoa odotellessa. Saadaan sitten yksi huone lisää ja päästään vähän lapsiystävällisempään ympäristöön. Liinu onkin jo löytänyt sieltä naapurista kaverin.

Pikkupojan perinnepaita

Vai olisiko tälle parempikin nimi? Päällikangas on pellavaa ja vuori puuvillaa. Malli on jotain peltipaidan ja riihipaidan välistä. Peltipaitaa on kaulus ja materiaali viittaa enempi riihipaitaan. Joka tapauksessa käytössä on testattu ja toimii oikein hyvin. Kestää 40 pesun hyvin ja ei kaipaa silitystä. On siis terkoitettu päivittäiseen kovaan käyttöön eikä ole mikään hienostelu pusero. "Ajan patina" vaan kivasti lisääntyy kun vähän on rypyssä. Muuten tässä on raavittu villasukkia kasaan ja katsottu elokuvia. Tänään oli säpinää kun Liinun piti mennä suorinta tietä mummulaan mutta eksyi sitten laiturille pällistelemään sorsia. Näin tämän harharetken ikkunasta ja vetäsin sadanmetrin ennätykset kun pinkasin rantaan. Tyttökin säikähti kun olin vähän hätääntynyt mutta puhuttiin asia selväksi ja sovittiin että yksin ei rantaan mennä. Miten nämä saa pidettyä hengissä täysi-ikäisiksi?