Saapassukkia

Tässä on sitten viimeiset satsit pikku kätösilläni tekemiäni villasukkia Torppareille joulumyyntiin. Olenkin tässä vähän suunnitellut tekeväni blogiin pienen villasukkakaupan mutta täytyy odottaa että Virpi-siukku ehtii neuvomaan sivun tekemisessä. 

Nyt voipi olla että jouluksi en enää viitsi enempää väkertää näitä mutta kevääksi voisi tehdä nipun tai pari pitsisukkia. Että tässä se aika on tänä syksynä vierähtänytkin. Muuten ei kummempia kuulumisia. Tenavat riehuu ja kaamos väsyttää mutta kai tää tästä taas nytkähtää tämäkin syksy. Lunta sais tulla että pääsis Vipen pojille antaan kyytiä hiihtoratsastuksessa. Valjaatkin on siskolikka hankkinut vartavasten. Nykyään ei kai kannata haaveilla kestävistä jäistä että pääsis jäälle kirmailemaan, että uutta jääkautta odotellessa.

Ratsastusvideo

Tässä on nyt ihan tuore video meidän köpöttelystä. Vertailukohteeksi youtubesta löytyy vuodentakaista pätkää. Tässä tuoreessa verrytellään Minnin lepotauon jälkeen ja vähän intoa täynnä neiti tuntui olevan.  Tietysti tässä nyt oli vähän uutta tämä pellolla ratsastus kun yleensä meidän harjoittelut lomittuu tuolla maastossa ratsasteluun. Hyödynnetään sorakuoppia ja esim. nuo väistöharjoitukset tehdään maantiellä ratsastaessa. Virpi huutaa jos autoja näkyy ja me Minnin kanssa väännetään sik-sakkia. : ) Haaveena olisi päästä jatkamaan laukanvaihto harjoituksia mutta tässä pellolla en edes yrittänyt kun vaatis jo vähän paremman pidon kavion alle.Virpi-sisko ystävällisesti kuvasi ja tässä on materiaali nähtävillä nahkoineen ja karvoineen. En vaivautunut poistamaan mitään floppeja vaan tyrkkäsin Vipen kuvaamat pätkät jonoon. Jospa vuoden päästä olis vähän eheämpää materiaalia näyttää. No, ei tällä treenauksella...

Tässä linkki:
http://www.youtube.com/watch?v=PpZw4CAfX4I

Minnin kuulumisia

Tässä pitkästä aikaa Minnin kuulumisia. Neiti on ihan innoissaan syksystä ja vähänkin kun tuuli tuivertaa persvilloja niin johan on kiva pöristä ja touhottaa. Tänään otin hevosen liinaan ja vein pellolle niin ei tarvinnut liikauttaa evääkään kun Minni jo loikki kinttujaan viskoen. Onnistuin siitä iloittelusta muutaman kuvan yhdellä kädellä räppäämään. Jospa tässä lähiaikoina saisin jonkun kuvaamaan niin voisi pätkän tallettaa ratsastusta. Minni onkin nyt pariviikkoa oluut levossa vaan kun oli vähän epäilystä kaviokuumeesta. Eläinlääkärikään ei oikein ollut diagnoosista vakuuttunut ja mahdollista on että arkoi kavioitaan ihan vain vuolemisen jäljiltä. Tulehduskipulääke kuuri syötettiin, eikä Minni koko aikana vaikuttanut muuten sairaalle vaan oli ihan pirteän ja iloisen oloinen. Varmuuden vuoksi kumminkin vähennetään kauraa ja lisätään rypsiöljyä, ettei vaivalla hankitut muodot katoa! : ) Viikonloppuna ehkäpä sitten kokeilen ratsastamista ja jos vaikka saisi kuvattua niin voipi tulla blogiin oikein viihdyttävää materiaalia...

Minni innostuu pellolle päästessään varmaan jo senkin takia kun metsäaitauksessa ei pääse kiihdyttelemään samaan malliin. Talvella huomasin että tykkää liinassa päästellä kun vein sen pellolle hankeen. Lumi vaan pöllysi ja hevosesta näkyi vähän selkää kun lunta oli niin paljon.

Näkyy tuo metsäaitauskin menevän pöperöksi kun sateet tulivat. Osa pysyy kyllä kuivana toisin kuin oli vuosi sitten kun oli vain pellolla aitaus. Sen paikkaa sitten vaihdettiin viikottain mutta liejuuntuihan se parissa päivässä.

Pressusauna

Jahas, sitten päästiin vihdoin taas kuvaamaan. Kuten edellisestä päivityksestä käy ilmi niin kamera tippui järveen, mutta onneksi kotivakuutus korvasi ja laittoi rahat nopeasti tilille jotta pääsin tilaamaan uuden kameran. Tässä nyt on tämä kuva rannalla olevasta pressusaunasta, johon meidän Jukka on ihastunut ja varmaan olisin minäkin jos olisin ehtinyt testata sen. Tänään kun menin ottamaan kuvat niin se oli laitettu jo talviteloille ja pihakalusteet siirretty sisälle, joten sisäkuvat jäi saamatta. Sisältä otetut kuvathan ovat entisen kameran muistikortissa ja kamerahan lojuu nyt järvenpohjassa. Tästä pressusaunan rannan laiturilta Lasse hyppäsi ulkoiluvaatteet päällä järveen ja sitä pelastaessa molskahti kamera järveen. No, tekevälle sattuu ja tästä saunasta vielä että suunnittelemme samanlaisen pykäämistä Tehlon rantaan ja kiuas saisi olla varustettu vesisäiliöllä toisin kuin tämän saunan, voisi sitten talvellakin löylytellä ja huuhdella hipiänsä lämpimällä vedellä.

Pizzaperjantai!!!

Onhan tässä viime päivityksen jälkeen mielenkiintoisempaakin tapahtunut mutta en ole saanut aikaiseksi mitään valokuvauksellisempaa. Muutto on takana ja täytyypi todeta ettei yhtään kaduta siirtyminen tänne Itärannan rauhaan. Luontoa ja ulkoilumaastoa piisaa ja mustikatkin olen saanut kerättyä ihan tästä parinsadan metrin säteeltä. Suosittelen kaikille ulkoilusta ja kauniista maisemista pitäville käyntiä Peuraniemen laavulla. Reitti menee tuosta talon nurkalta ja sinne hilpasee kävellen alle puolentunnin. Ihan parasta kaikessa on tuo rantasauna, jossa saan oikein kaksi kertaa viikossa lämmitellä vanhoja luitani. Ihan innolla odottelen ensi kesää että pääsee testaamaan uimapaikat. Todellakin monikossa, kun tässä ihan meidän talon nurkilla on uimakelpoisia rannanpätkiä useampiakin. Jukka on innostunut pressusaunasta jonka saapi lämmittää milloin siltä tuntuu. Vähän sellainen erätyylinen viritys. Koesaunoi sen appiukkonsa kanssa ja nyt on suunnitelmissa rakentaa sellainen Tehlonkin rantaa Höytiälle. Yritän muistaa ottaa huomenna kameran ulos mukaan ja käydä ikuistamassa tämän ihmepelin teillekin ihailtavaksi. Lasse puolestaan testasi yhden uimamestan ja sipaisi kumpparit jalassa järveen ja pyllähti sinne istumaan ja roiskimaan vettä. Lystiä piisasi niin kauan että päätin uhrautua ja kahlata lenkkarit jalassa hakemaan ilakoijan kuiville.

Lisäys: En sitten ole saanut aikaiseksi käydä ottamassa kuvaa...

Lisäys taas: Kävin äsken ottamassa saunasta kuvan mutta meidän Lasse hyppäsi laiturilta järveen niin sitä pelastaessa tippui kamera järvenpohjaan ja siellä on ja pysyy. Että sori...

Työelämään tutustumassa

Ihan käväsin tässä verestämässä työelämän muistoja parin päivän ajan hätäapuna. Seulottiin pari vuotta horsmittuneesta multa kasasta aines puhtaaksi ja valmiiksi myytäväksi tavaraksi. Täytyypi tässä sanoa että vaikka työelämä on fyysisesti rankkaa ja väsyttävää puuhaa niin ei se vedä vertoja kotiäitinä olemiselle. Kyllä pääkoppa sai levätä kun sai keskittyä ihan vaan työntekemiseen ja radion kuunteluun. Viihdykkeenä oli vielä työmaan vieressä sijaitseva lennokki kenttä jossa melkein koko ajan oli joku lennättelemässä konetta. Niitä oli sitten kiva seurata. Kaksi päivää siinä sitten touhuttiin ranteet savuten mutta kyllä tuli hieno kasa multaa. 

Aina valmiina! : )

Näkymää kuormaajan ratista. Vasempaan reunaan jää Jukan kaivinkone piiloon, mutta syöttää sieltä seulaan multaa josta se tippuu puhtaana hihnalta. Sitten minä läjitän sen kauniiksi ja isoksi kasaksi.

Askartelun paskartelut aamulla alussa.

Patalappuja

En sitten hätäpäissäni keksinyt muuta tehdä niin kulutin jämälankoja ja virkkasin patalappuja. Entisen työkaverin luona kyläillessä huomasin että talouden patalaput oli aivan terminaali tilassa, joten sinne lähtee postitse parikappaletta. Omaan huusholliin täytyisi tehdä sellainen pussukka jonne voi laittaa tyhjät muovikassit jemmaan.

Sateet siis jatkuu näemmä ja tänään taas kastuttiin kun siirrettiin hevosten aitauksen paikkaa laitumella. Eilen Minni teki oharin ja livisti käsistä kun menin ottamaan riimut pois päästä jo portilla. Luuli varmaan olevansa kuninkuusraveissa kun häntä putkella päästi menemään pellolla ja säikytti kaikki käymällä kääntymässä tienhaarassa. Onneksi ei juuri silloin tullut autoa vaikka pari sekunttia aikaisemmin oli kaksi autoa mennyt. Antoi sitten kyllä hyvin kiinni mutta tänään olin hiukan huomaavani jäykkyyttä liikkeissä. Ettei vaan  olisi neidillä lihakset kipeänä...