Kevät koittaa tipuillekin!

 Kohta kahdenkuukauden ikäinen kukonpoika. Veikkaan väriksi tuollaista punertavaa….

Syyskuussa 2013 kuoriutuneet kukot ovat jo näin isoja roikaleita. Punainen kukko on menossa kesällä uuteen kotiin. Kaksi kullanväristä olisi vielä vapaana.

Tuuli heiluttelee perssulkia.

Isäkukko Antonio esittelee komeaa pyrstöään.

Minnin elämää

                   

Tässä tulisi nyt pitkästä aikaa Minnin kuulumisia. Niissä nyt ei sitten hirmuisesti kerrottavaa ole :)

                  

Minnin viettää usein aamupäivänsä laitumella mutta ilmoittelee sitten haluavansa tarhaan ja päiväunille katoksen alle. Sieltä on hyvä muistutella minua ruoka-ajoista ja vesisangon tyhjenemisesta sekä seurailla kanojen telkemisiä. Liinu käy välillä taputtelemassa ja syöttelemässä omenia. Tuulisella ilmalla Minnin harrastuksiin kuuluu villiinnyttää itsensä ja kirmailla tarhan rinnettä yläkulmaan ja alas minkä kintuista pääsee.

Syyskuu on ollut niin lämmin että ainakin täällä meillä on ihan järkyttävät määrät polttiaisia liikekannalla iltaisin. Minni onkin jo yhdeksän aikaan tulossa sisälle innokkaana vaikka muuten voisi olla parikin tuntia pidempään.

Omassa karsinassa on ikkuna josta voi katsella jalottelutarhaan ja vielä siistimättömään tallin takapihaan. Siellä lojuu vielä edellistalven lantakasa ja ylisiltä heitetyt ties monenko vuoden heinät. Eiköhän niistä päästä eroon lähiaikoina.

Tässä tallia Minnin karsinanovelta ulko-ovelle kuvattuna. Siis sama kuva kun ylempänä mutta ilman Minniä. No, tulipa nyt ladattua...:) Ja alla ulko-oven suunnalta. Minnin karsina siis tuo perimmäinen ,kahdessa muussa on heiniä ja toivottavasti ensivuonna saisi pari lammasta asustelemaan yhteen karsinaan. Parille maisemoijalle olisi duunipaikka!

Me ollaan kohta kolmeviikkoisia!

Kävin äsken siivoamassa kanalan ja pöyhin vähän alusia. Hetken luulin että tiput saivat jonkin joukkohysteria kohtauksen kun kaikki heittäytyivät kylpemään puruihin. Mamma oli siis opettanut uuden taidon. En sitten kuitenkaan saanut kunnon kylpykuvaa. Aamulla tiput kävivät kokeilemassa ulkoilua mutta vielä eivät uskaltautuneet muuta kuin pyörähtää ulkosalla. Ajattelin että ovat sitten valmiita ulkoilemaan kun pääsevät itse hyppäämään pölkyn päälle ja siitä luukunkautta ulos sitten joskus kuukauden päästä. No, taitavastihan ne jo loikkaavat aika korkeallekin ja kun eilen näkyi tipun naama luukulla niin säntäsin heti laittamaan pienisilmäisestä verkosta alavuorauksen että tipuset pysyvät tarhassa. Meillä kun ei oikein uskalla päästää kanoja vapaiksi kun useampikin haukka lentelee metsästämässä tuolla pellolla.

Tipusia!

Meidän Piia-kana päätti viettää elokuutaan hautoen ja viikko sitten kuoriutui viisi pirteää tipusta. Nämä kuvat on otettu keskiviikkona jolloin ne olivat 4 päivän ikäisiä ja todella vaikeita kuvata. Emoa saa varoa kun on vähän puolustuskannalla,valoa vähän niukasti ja tiput kohtuu nopeita liikkeissään.

Sitten kun alkaa liikaa jännittämään on hyvä pujahtaa äipän mahan alle turvaan ja kurkkia sieltä. Tiput käyvät joka päivä rohkeammiksi ja ovat niin hauskan näköisiä matkiessaan emoa kaikessa. Meillä emo ja tipu ovat samassa tilassa muitten kanojen (2kpl) ja kukon kanssa mutta eivät pääse vielä ulkoilemaan kun täytyisi pystyä hyppäämään pölkyn päälle, että pääsisi kanalan luukulle ja ulos. Isompana tipuna sitten! Ruokahalu tällä porukalla on valtava ja kyllä huomaan kun jengi on käynyt murkinoimassa. Vesi kuppi on puruja täynnä ja ruoka-astiat myllättynä. 

Herkkuja pakkaseen!

Voi kauhistus tuota vattujen määrää tuolla puskissa! En ole ehtinyt kuin muutaman litran vasta kerätä ja kohta alkaa vattuaika olla lopuillaan. En olisi pistänyt pahakseni vaikka muutama thaimaalainen olisi sieltä napsinut pikku tienestejä mukaansa...

Ystäväni Pylkönmäeltä toi tullessaan pullollisen ihanaa punaherukka tuoremehua ja ohjeen sen tekemiseen. Siispä sitten kävin tyhjentämässä ainoan punaherukka puskan joka marjoja lykkää täällä tontilla ja sain siitä puolitoista pulloa tuota ihanaa juomaa. Sama resepti löytyy kyllä vaikka kuinko monelta sivulta netistä ja esim.viinihappopussin kyljestä mutta laitan nyt sen tähänkin niin saa tämäkin blogi vähän kulinaristista vibaa.

Tuoremehu punaherukoista

1kg marjoja

6dl vettä

1.5tl sitruunahappoa (saa apteekista mutta ostin s-marketista viinihappoa)

4-5dl sokeria

1. Perkaa marjat,huuhtele tarvittaessa.

2. Survo marjat, kaada vesi päälle ja sekoita pieneen vesimäärään liotettu sitruunahappo joukkoon.

3. Anna seistä kylmässä vuorokausi. Sekoita välillä.

4. Siivilöi mehu.

5. Lisää sokeri.

6. Pullota ja pakasta.

Muutenpa sitten aika on mennyt paikkoja ehostaessa. Anoppi osti tuparilahjaksi useamman pönikän maalia jotka nyt on jo läträtty seiniin. Mummut kun olivat täällä lomailemassa,siis lapsia hoitamassa,niin minäpoika menin ja purin karjakeittiön takana olevan huoneen lattian pois. Lahot lankut on nyt jo jäteasemalla ja seuraavaksi pitäisi sitten alkaa lappamaan irtonaista maa-ainesta sieltä pois että saisi kiinteän maapohjan. Talvella voipi sitten kanaset päästää sinne jaloittelemaan kun siivoan kanalan. Täytyy sitten ihan mainita että s-marketin ilmoitustaululta bongasin vaatekaappien myynti ilmoituksen. Sellaisia peruskaappeja sekä hyllyillä että tangoilla,valkoisia ja tosi siisteja 10€/kpl!!!! Jipi,jipi! Otettiin mukaan kaikki eli 7 kaappia. Nyt loppui tästä torpasta akuutti kaappi pula.

Kanat tuli tontille!

Kanala kun on niin olihan sinne sitten kanoja saatava. Viime viikolla haimme nuoren kukon meille odottelemaan kanojen tuloa mutta nuorukaiselle muutto oli liian iso stressi ja sairastui sen verran vakavasti että lopetettava se raasu oli. Torstaina haimme kanat ja sieltä sitten kolmen kanan mukana tuli Antonio kukko meitä kaikkia komentamaan. Kiekuminen alkaa aamu 5, eikä lopu ennen kuin talon väki on töiden kimpussa. Tänään siis aloitimme klapien teon kuuden jälkeen. Miten olemmekaan pärjänneet aikaisemmin ilman tätä kiljukaulaa... Antoniolla on siis seuranaan kolma kanaa ja porukka on maatiaisista Tyrnävän kantaa. Muutama kuva myös kanalasta, jonka edellisten asukkaitten jäljiltä tyhjensin,siivosin ja kalkitsin. Lopuksi sitten kiinnitettiin uudet orret ja tasot. Täällähän siis edelliset asukaat kasvattivat myös maatiaisia, Alhon kantaa.
Niin ja ihan on mainittava erikseen että viimeviikolla join kahvia jossa maito oli tilan tankista haettua ja suomenkarjan maitoa! Eksoottista!

Kissat tuli tontille!

Tässäpä sitten meidän uudet perheenjäsenet Rommi ja Manki. Rommi on oranssi 5-vuotias kolli. Rento tyyppi eikä suutu heti vaikka Lasse vähän retuuttaakin välillä. Manki on 3-vuotias kissaneiti ja vähän herkempi hipiäinen kuin Rommi. Molemmat on tehokkaita metsästäjiä ja kissojen tulon jälkeen onkin hiirulais vainaita ilmaantunut vähän sinne ja tänne pitkin tiluksia. Välillä kaverukset lataa akkuja vetämällä rokulia leivinuunin päällä.

Liinu ja Lasse ovat välillä vähän liiankin innoissaan kissoista ja Lassea saakin komentaa hännän vetämisestä.